Vuoden 2024 parhaat

 

Vuosi rupeaa olemaan paketissa, ja niinpä on aika naputella postaus parhaista kirjoista, joita viimeisen 12 kuukauden aikana tuli luettua. "Vuoden parhaat" -postausten sarja on tullut ekaluokkalaisen ikään eli istun nyt näppäimistön eteen joulukuun päätteeksi samalla asialla seitsemättä kertaa. Lukeminen on edelleen tärkeä osa elämääni, eikä aikeissa ole lopettaa harrastusta jatkossakaan. 

Seuraavassa tutusti alkuun hieman dataa "lukuvuodesta". Alempana kirjoitan lisäksi joitain nostoja mieleenpainuneimmista kirjoista vuonna 2024.

📖

Olen merkannut lukemani kirjat Goodreads-alustalle jo pidemmän aikaa. Sivusto on kehittynyt vuosien myötä ja tarjoaa nykyisellään jo varsin mielenkiintoisen kattauksen tietoja omaan lukuhistoriaan. Suosittelenkin alustaa kaikille, joita ehkä kiinnostaa joskus myöhemmin palata lukemaansa vuosien jälkeen. 

Luin ja kuuntelin viime vuonna yhteensä 35 kirjaa, joka tarkoittaa keskimäärin vähän vajaata kolmea kirjaa kuukausittain. Kahta opusta en löytänyt Goodreadsin valikoimista, joten sen aikakirjoihin tallentuu näin 33 kirjaa. Keskimääräinen lukemieni kirjojen sivumäärä oli 354 lyhimmän oltua 95 sivua ja pisimmän 1 476 sivua. Kirjoista 23 oli suomalaisia tai suomeksi käännettyjä ulkomaisia teoksia ja 12 englanninkielisiä. Äänikirjoja oli 22 ja "oikeita" kirjoja siis 13. Goodreadsin viisitähtisellä arviointiasteikolla olin antanut lukemilleni opuksille keskiarvoisesti 3,8/5. Poikkeuksellista aiempiin vuosiin oli osin tahattomasti se, että palasin useampaan jo aiemmin lukemaani kirjaan. Itse asiassa niinkin iso osa kuin 7/35 oli paluita jonkin vanhan pariin. Ostin myös loppuvuodesta kirjahyllyyn joitain nidottuja/sidottuja versioita aiemmin lukemistani kirjoista – tämäkin ihan uutta itselleni.

Vuodesta 2002 alkaen lukemieni kirjojen määrä on vuosittain vaihdellut jonkin verran, mutta viime aikoina rytmi näyttää pysyneen jokseenkin stabiilina. Viimeisen 10 vuoden keskiarvo on ollut 25 kirjaa vuodessa, joten muutama kirja kuussa on näemmä osoittautunut omaan arkeeni sopivaksi tahdiksi (siitä myös blogini mielikuvitukseton nimi 24 kirjaa).

Lukustatistiikkaa Goodreadista

Aiempien vuosien blogipostaukset vuoden parhaista löytyvät alta tai vanhoja blogitekstejä menneisyyteen skrollailemalla. Vuosikoontien muoto on hivenen vaihdellut vuodesta toiseen, mutta perusidea on pysynyt samana – tarkoitus on pitää jonkinlaista lokia niistä kirjoista, jotka haluan muistaa ja joihin ehkä haluan palata myöhemmin. Jollain tapaa tärkeäksi kokemiani kirjoja toisin sanoen. Kaikki lukemani kirjat löytyvät Goodreads-tililtäni.

Vuoden 2023 parhaat löydät täältä,

2022 parhaat täältä,

2021 parhaat täältä,

2020 parhaat täältä.

2019 parhaat täältä ja

2018 parhaat täältä.

 

📖

Vuoden 2024 parhaat 📚

Klassikoita, käytännön filosofiaa ja näkökulman laajennusta

Itselleni, Marcus Aurelius. Nostan vähän tylsästi tämän kirjan lähes joka vuosi näille listoille, mutta syykin on selvä. Rooman keisarin kaksi tuhatta vuotta vanhoista päiväkirjamerkinnöistä koottu ajaton klassikko vain toimii vuodesta toiseen. Ajatuksista osa on helpommin sulavia, osa vähemmän, mutta niitä kaikkia yhdistää stoalaisen filosofian tapaan käytännönläheisyys. Aurelius ei koskaan tiettävästi itseään stoalaiseksi julistanut, mutta viittaa usein filosofeihin, jotka ko. koulukuntaa selkeästi olivat. 

Kuva: Goodreads

Neljätuhatta viikkoa: Miten käytät loppualämäsi päivät? Oliver Burkeman. Neljätuhatta viikkoa pakottaa virkistävästi tarkastelemaan elämän rajallisuutta. Kirjan keskeinen sanoma on, että keskivertoihmisen elinikä – noin 4 000 viikkoa – on lyhyt, mutta juuri tämä tekee ajasta arvokkaan. Burkeman muistuttaa, ettei ole mahdollista saavuttaa kaikkea, eikä tarvitsekaan. Sen sijaan on parempi keskittyä muutamaan todella tärkeään asiaan, ja hyväksyä, että monta mielenkiintoista hommaa jää väistämättä tekemättä. 

Kuva: Goodreads

Sapiens-trilogia, Yuval Noah Harari. Kuuntelin tänä vuonna uudestaan Hararin kirjasarjan, johon ensimmäisen kerran tutustuin reilut viisi vuotta sitten. Kirjat Sapiens: A Brief History of Humankind (suom. Sapiens: Ihmisen lyhyt historia), Homo Deus: A History of Tomorrow (Homo Deus: Huomisen lyhyt historia) ja 21 Lessons for the 21st Century (21 oppituntia maailman tilasta) ovat kaikki varmasti lukemisen arvoisia. 

 

 

Kuvat: Goodreads

Edellisiä voi nyt myös täydentää Hararin uusimmalla, viime vuonna ilmestyneellä kirjalla Nexus: A Brief History of Information Networks from the Stone Age to AI (Nexux: Tietoverkkojen lyhyt historia), joka käsittelee mielenkiintoisesti sitä, miten informaation virta on muovannut maailmaamme kivikaudelta tekoälyn aikakauteen.

Kuva: Goodreads

Vihkiraamattu. Ehdin näemmä olla naimisissa reilut 15 vuotta ennen vihkiraamatun lukemista, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Suurimman osan tästä maailman levinneimmästä/käännetyimmästä kirjasta (tai kirjoituskokoelmasta) luin perinteiseen tyyliin vihkipappimme aikanaan antamasta valkoisesta kovakantisesta versiosta. Voimien ehtyessä, erityisesti erilaisten rahtusen pitkäveteisten sukuluettelojen kohdalla hyödynsin myös BookBeatin äänikirjaa Krista Kososen lukemana UT 2020 käännöksenä sekä varta vasten tarkoitukseen hankkimaani Piplia-appia.

Oli mielenkiintoista huomata, miten esim. Mika Waltari on todennäköisesti aikanaan raamattunsa lukenut – sen verran tuttuja kielikuvia vaikkapa Sinuhe Egyptiläisestä suhteessa raamatun kirjoihin löytyy. Samoin vastaan tuli lukuisia sananlaskuja ja "yleisiä viisauksia", joiden en tiennyt olevan alkujaan peräisin raamatusta. 

Raamatun lukemista tai kuuntelua voi suositella ihan yleissivistyksenä kaikille, riippumatta omista vakaumuksista. Vähän samaan tapaan kuin edellä nostamassani, suurinpiirtein samoilta aikakausilta peräisin olevassa Aureliuksen Itselleni-kokoelmassa (ja toki antiikin filosofiassa ylipäänsä), lukija saa huomata moneen kertaan, että yksi jos toinenkin modernin konsultin, kirjailijan tai käsikirjoittajan pohdinta ponnistaakin alunperin näistä 2 000 vuotta vanhoista ideoista, ei nykypäivän oivalluksista.    

Kuva: Goodreads

📖

Ammattikirjallisuutta

Mieti vielä: Uudelleen ajattelemisen taito, Adam Grant. Hyvä kirja näkökulmien laajentamisesta ja mustavalkoisen ajattelun kehittämisestä monipuolisemmaksi. Yleisen pohdinnan lisäksi Grant tarjoaa kirjan lopussa 30 käytännön toimintaehdotusta, jotka kytkeytyvät seuraavien teemojen alle (tarkemmin kirjan nimessä olevan linkin takaa): 

1. osa: Yksilö uudelleen ajattelijana: A) Ota tavaksesi ajatella asioita uudelleen; B) Säädä itseluottamuksesi taso oikeaksi; C) Pyydä muita esittämään vastaväitteitä
2. osa: Vuorovaikutuksessa tapahtuva uudelleen ajatteleminen: A) Esitä parempia kysymyksiä; B) Näe erimielisyydet mieluummin tanssina kuin taisteluna
3. osa: Uudelleen ajatteleminen yhteisössä: A) Tuo keskusteluun lisää sävyjä; B) Opeta lapsia ajattelemaan uudelleen; C) Luo oppimiskulttuureja; D) Ole valmis ajattelemaan tulevaisuuttasi uudelleen 
   

Kuva: Goodreads

Measure What Matters, John Doerr. Measure What Matters on vahva puheenvuoro keskittymisestä olennaiseen – niin yksilö- kuin organisaatiotasolla. Kirjan ydinviesti on yksinkertainen: selkeät tavoitteet (Objectives) ja mitattavat avaintulokset (Key Results) voivat parantaa kontekstiin sopivasti käytettyinä fokusta, läpinäkyvyyttä ja tehokkuutta monenlaisissa organisaatioissa. Hyvä opas OKR-filosofiaan ja strategian johtamiseen.

Kuva: Goodreads

 

Leadership Strategy and Tactics: Field Manual, Jocko Willink. Willinkin kirja on käytännönläheinen johtamisopas, joka jakaantuu selkeisiin osiin. Näissä Willink käsittelee sekä henkilökohtaista että tiimijohtajuutta, jonka lisäksi kirjan sivuilla esitetään konkreettisia erilaisiin johtamistilanteisiin soveltuvia taktiikoita. Tärkeä osa Willinkin ajattelua on henkilökohtainen vastuun kantaminen ja kurinalaisuus itseä kohtaan.

Keskeisiä Willinkin teesejä ovat: Extreme ownership eli äärimmäinen vastuunotto; Decentralized Command (hajautettu johtaminen); Prioritize and Execute (priorisoi ja toimi); Discipline Equals Freedom (kuri tuo vapautta); Mutual Respect (keskinäisen kunnioituksen merkitys); Check the Ego (pidä ego hallinnassa); Adapting Leadership Styles (johtamistyylin mukauttaminen tarpeen mukaan); Communication (suoran, avoimen ja selkeän viestinnän merkitys). Lisää näistä löytyy kirjan nimen linkistä.

Kuva: Goodreads

Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less, Greg McKeown. Olin lukenut McKeownin kirjan edellisen kerran viitisen vuotta sitten ja nyt ostin sen omakseni. Kirja kertoo olennaiseen keskittymisestä ja epäolennaisen karsimisesta töissä ja muilla elämän osa-alueilla. Punaisena lankana on 80/20 -periaate (toiselta nimeltään Pareton periaate), jonka mukaan suurin osa kaikesta säätämisestämme on turhaa ja vain hyvin pieni osa toiminnasta vastaa usein suurimmasta osasta tuloksia.

McKeown haastaa läpi kirjan lukijaa luopumaan sekä-että -ajattelusta. Sen sijaan hänen mukaansa kannattaa hyväksyä, että yleensä valinnoissa on kyse vaihtokaupasta kahden tai useamman, toisinaan hyvänkin, vaihtoehdon välillä. Kun valitset jotain, jätät jotain valitsematta. Essentialisti tekee parempaa jälkeä poistamalla turhan, ei lisäämällä uutta vanhan päälle.

Kuva: Goodreads

 

📖

Elämäkertoja

Tänä vuonna en tietoisesti erikseen yrittänyt lukea elämäkertoja, mutta näyttihän niitä silti taas joitain hyviäkin kertyneen. Näistä voi mainita ainakin seuraavat: 

Maailman onnellisin mies, Eddie Jaku. Kirjassa Jaku, Auschwitzin keskitysleirin selviytyjä, kertoo elämäntarinansa. Hän jakaa kokemuksiaan holokaustin kauhuista ja siitä, kuinka hän onnistui löytämään onnen ja toivon syvimmän epätoivon hetkillä. 

Kuva: Goodreads

Aleksi Suomesta, Tuomas Kyrö. Kyrön kirjan päähenkilö Aleksi Lysander kertoo kaunistelematta elämästään lapsena ja nuorena Oulussa, sitten muukalaislegioonassa ranskassa ja myöhemmin Afrikassa, väliin Suomessa ja sitten Ukrainan sodassa.

Kirjassa sotaa ei glorifioida eikä sankariteoista juuri puhuta. Sen sijaan lukija saa kuulla sodan rumuudesta, sekavuudesta ja moraalisista ongelmista, joiden kanssa varmaan jokainen sotilas sisäisesti painii. Jos käyttäisin makunsa menettänyttä sanaa ”elämänmakuinen”, tämä kirja varmaan olisi juuri sellainen.

Pitää myös nostaa hattua Lysanderille, joka puheidensa ja muutaman katsomani YouTube-videon perusteella on säilyttänyt oikeudenmukaisuuden tuntonsa, eikä vaikuta katkeralta, vaikka on epäilemättä nähnyt ja kokenut elämässään reilusti enemmän pahuutta kuin moni muu.

Kuva: Goodreads

Can't Hurt Me: Master Your Mind and Defy the Odds, David Goggins. Gogginsin kirja kuuluu sarjaan "kirjat, jotka luin uudelleen tänä vuonna". Se on väkevä sukellus ihmisen mahdollisuuksiin muuttaa itsensä ja sen myötä kohtalonsa. Heikot lähtökohdat elämäänsä saaneen Gogginsin olisi kaikella todennäköisyydellä pitänyt vaipua epätoivoon ja antaa periksi, mutta sen sijaan hän rakensi itsestään kovalla omistautumisella Navy Seals -ikonin ja yhden maailman kovimmista ultrajuoksijoista. Joitain nostoja kirjasta tein jo viime vuoden postaukseen, jonka lisäksi vähän pidempi tiivistelmäni Goodreadsissa aukeaa kirjan nimen linkistä, kuten muissakin tämän listauksen kirjoissa.

Kuva: Goodreads

Mika Ilménin kirjoja. Kuuntelin äänikirjoina liudan "Immu" Ilménin kirjoja. Nykyisin suositun true crime -kirjallisuuden suomalainen uranuurtaja pyörii kirjoissaan samojen teemojen ympärillä kuin podcastissaan. Ihan hyviä kirjoja ja hauskoja paikoin. Kovan elämän on Ilmén elänyt, ei käy kateeksi.

Kuva: Goodreads

Alex, Alex Stubb, Karo Hämäläinen. Mielenkiintoinen kirja presidentin työelämästä keskittyen EU:n virkamies- ja Suomen ministeriaikoihin. 

Kuva: Goodreads

Ettekö te tiedä, kuka minä olen, Saku Hämäläinen. Toisiinsa liittymättömistä lyhyistä Tuomiselle elämän aikana tapahtuneista sattumuksista ja oivalluksista koostuva kokoelma. Todella laajan tuotannon jo kirjoittanut Tuominen vaikuttaa osaavan vaihtaa näkökulmaa ja ymmärtävän erilaisuutta. Lisäpisteitä stoalaisen filosofian Amor Fati -tyyppisistä ajatuksista. 

Kuva: Goodreads

Seeking Allah, Finding Jesus: A Devout Muslim Encounters Christianity, Nabeel Qureshi. Mielenkiintoinen kirja islamista kristinuskoon kääntyneen Nabeel Qureshin elämästä ja ajatuksista. 1983 syntynyt Qureshi kuoli 34-vuotiaana vuonna 2017, jota ennen hän oli tehnyt useamman yliopistotutkinnon, perehtynyt laajasti omiin uskontoihinsa ja menettänyt välinsä lapsuudessa ja nuoruudessa erittäin läheiseen perheeseensä.

Kuva: Goodreads

Miksi juoksen, Karo Hämäläinen. Aika mielenkiintoinen kirja Karo Hämäläisen kokemuksista juoksijana. Osansa saavat ainakin lenkkeily yleensä, puoli- ja kokonaiset maratonit, 50 km juoksut, ultrajuoksut, polkujuoksut sekä ultrapolkujuoksut. Kova juoksija Hämäläinen on, joskin itsestäni ehkä 20 kg kevyempi. Sehän ei tosin ole mikään selitys, koska David Goggins vetelee ultrajuoksuja aamupalaksi melkein 90-kiloisena.

Hyvä ja innostava kirja, joka menee tietyllä tapaa samaan kategoriaan edellämainitun Gogginsin kirjojen sekä Haruki Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta -kirjan kanssa. En tiedä, kuuluisiko Miksi juoksen varsinaisesti Elämäkerrat -otsikon alle, mutta ilmeisen suuri merkitys Hämäläisen elämässä juoksulla ainakin on kirjasta päätellen ollut.

Kuva: Goodreads

📖

Muuta mainitsemisen arvoista

 Edellisten otsikoiden alle mahtumattomia, mutta lukemisen arvoisia kirjoja kuluneena vuonna olivat vielä ainakin seuraavat:

Kummisetä, Mario Puzo. Legendaarinen Godfather kertoo fiktiivisestä Corleonen mafiaperheestä New Yorkissa toisen maailmansodan jälkeen. Kirja tunnetusti seuraa perheen pään, Vito aka. Don Corleonen, ja hänen jälkikasvunsa, erityisesti nuorimman poikansa Michaelin, elämää.

Kirja käsittelee valtaa, uskollisuutta, perheen merkitystä ja moraalisia ongelmatilanteita. Se tarjoaa syvällisen kuvauksen järjestäytyneen rikollisuuden maailmasta ja sen vaikutuksesta yksilöön ja perhesuhteisiin. Itselläni kesti 40-vuotiaaksi, että otin haltuun kirjan ja elokuvat (trilogia), mutta eipä tuo haittaa. Todella hyvä kirja ja vain vähän huonommat elokuvat. 

Kuva: Goodreads

Uenon asema,  Yū Miri. HS:n arvostelun ja takakannen perusteella odotin tältä kirjalta vähän enemmän, mutta olisi pitänyt jälleen kerran luottaa Goodreadsin lahjomattomaan keskiarvoon, joka oli alle nelosen normirajani (3,46). Kirjassa kertojana on jo kuollut päähenkilö, joka haamuna muistelee elämäänsä nuoruudesta vanhuuteen asti ja siinä välissä tarkkailee arkea Tokion kaduilla, lähinnä Uenon aseman lähistöllä kodittomien valloittamassa puistossa. Kirjassa on aika synkkä tunnelma, eikä päähenkilön elämään juuri ilon hetkiä mahdu. 

Ei Uenon asema huono silti ollut, ja oli ihan mukavaa lukea japanilainen kirja (tätä ennen ainoat lukemani japanilaiset ovat tainneet olla Murakamin pari hyvää teosta). 

Kuva: Goodreads

Vuosi herrasmiehenä: Kertomus siitä, kuinka entinen punkkari opetteli miehisiä hyveitä, Joonas Konstig ja uudempi Hyvät naiset ja herrat: Tyyli, käytös ja sydämen sivistys samalta kirjailijalta olivat yllättävän hyviä. Itse asiassa toisen niistä kuuntelin vuoden aikana jopa kahteen kertaan.

 

Kuvat: Goodreads

The Anxious Generation: How the Great Rewiring of Childhood Caused an Epidemic of Mental Illness, Jonathan Haidt. Erittäin hyvä herättelijä lasten ja nuorten älylaitteiden ja somen liikakäytön haittoihin. Tutkimukset ympäri maailman kertovat kirjoittajan mukaan samaa: tytöillä somen jatkuva käyttö lisää masennusta, ahdistusta, syömishäiriöitä jne. Pojilla sen sijaan pelaaminen, nettiporno ja jossain määrin some aiheuttavat syrjäytymistä, yksinäisyyttä, myös masennusta jne. Ylipäänsä siirtymä ulkoleikeistä ja ihmiskontakteista ruudun ääreen on ollut 2010-luvun kieppeillä alkanut ihmiskoe, johon kukaan ei ole varsinaisesti antanut lastensa puolesta suostumusta, mutta joka silti on vahvasti meneillään.

Katse siis irti kännykästä ja kirja kouraan (tai lenkkarit jalkaan ja lenkille/puntille/pelikentälle)!    

Kuva: Goodreads

 

-----------------------------

📖📖📖

Mukavaa vuotta 2025 ja lukuintoa!